Reissu Tukholman XL-gaalaan ja sitä myöden myös hallikausi kokonaisuudessaan on nyt takana, eikä mitään suurta kerrottavaa sinänsä itse kisasta jäänyt, vaikka C-erän (vai D-erän, kun lähtölistatkin sekottuivat?) voitto irtosikin. Sinänsähän lähtökohta koko reissulle oli kutkuttava, kun kuitenkin päätimme Matt:n kanssa matkustaa Tukholmaan laivalla kisaa edeltävänä yönä… Eikä nyt yhtään tarvitse hirnua siellä! Suunnitelmana oli kuitenkin tehdä paluumatka kisan jälkeisenä aamuna lentämällä. Ei mikään huono suunnitelma siis tosiaankaan. Ja kuultiin kyllä, että reissut olisi pitänyt ottaa juuri toisinpäin, mutta kun hinta ja aikataulut ja kaikki.
Menomatka laivalla sujui leppoisasti, joskin illan elokuvasta myöhästyttiin eikä päästy enää sisään saliin. Samalla missattiin myös bingon aloitus ja kun karaoke oli jäänyt väliin jo heti kättelyssä hytissä lepäämisen takia, niin eihän sitä oikein kunnon risteilytunnelmaan päästykään. Buffetin sijaan syötiin pastaa pelikoneet kierrettiin kaukaa. Okei, käytiin sitä vähän voittamassa ruletissa ja häviämässä blackjackissa. Taitopelaajia kun ollaan.
Aamulla verryttely meni omalta osaltani laivan kannella, Matt ryntäili hyttikäytäviä ympäriinsä. Kannella oli raitista ilmaa haukkomassa muitakin ihmisiä muuten. Voin käsi sydämellä todeta, että olivat myös sen tarpeessa, eikä pari lasillista vissyäkään olisi ollut pahitteeksi. Satamasta sitten taksilla hotellille ja huoneen vapautumista odottelemaan. Välissä vierailtiin Sandellsin ja Haapalan huoneessa, käytiin toteamassa välittömästi hotellin vieressä ollut Globen ja sen rata juoksuun sopivaksi ja vedettiin lounasta Galen Ruppin kanssa. Tai no, Galen ei ehkä istunut ihan samassa pöydässä, mutta melkein viereisessä kuitenkin.
Koska kisa oli jo klo 16.30, niin huoneessa lepäilyn ja musiikin kuuntelun jälkeen pistettiin kamat kasaan ja suunnattiin hallille. Verryttelyssä normikuviot, eli sahattiin sulaa kävelykadun pätkää edestakaisin ja parin kiihdytyksen jälkeen lähdin yksin sisälle ja Matt eksyi, eikä löytänyt heti perille. Kokoontumiseen kuitenkin ehdittiin ja radalle siirryttäessä tuli pieni aavistus siitä, että C-erä saattaa juosta ennen D-erää, joten ihan maksimiaukkareita ei enää kannata vedellä. Näin mentiinkin ja kohta seistiinkin jo lähtöviivalle. Paukusta matkaan ja samalta radalta lähtenyt Matt ampaisi liikkeelle kuin kilpikonna selältä, joten kiertelin naapuriradan puolta tönimään ruotsalaisia ja kiirehtimään letkan kolmospaikalle. Tanskan tatuoitu sankari jensseeni oli tilannut jäniksen 52,5, mutta sellaista vauhtia ei missään vaiheessa menty. Jänis veti kuitenkin äärimmäisen kelvollisen 53,7:n - kukaan ei tosin ollut imussa. Jensenille 54,5 ja itselleni ehkä 54,9. Sitten tanskanpoika jysäyttikin jo seinään ja koska takasuoralla vasta imaisin selkään kiinni, en tajunnut että nyt kannattaisi lentää ohi, vaan säästelin ohitusta etusuoralle. Turhaan, sillä kaarteessa oli pakko ottaa aavistuksen ulos, jotta pääsi lipumaan kärkipaikalle: vauhti oli kuolemaisillaan. Kolmas kierros taisi viedä itseltänikin noin 29sekuntia, joten viimeisellä kierroksella juostiin lähinnä voitosta ja kasvojen pelastamisesta. Takaa kuulunut ketun kopina pysyi parin kymmenyksen turvin takana, mutta aika painui niukasti yli 1.52:n, joten mielettömän iloisia ilmeitä ei kisan jälkeen päästelty.
Verryttelyt, suihku ja ruokaa metsästämään. Hotellin buffetin kerrottiin alkavan vasta iltayhdeksän jälkeen, joten kävimme hakemassa hiukan välipalaa ja palasimme hallille seuraamaan kisoja. Melko mehukkaita startteja nähtiinkin ja useita maailmanluokan tuloksia syntyi illan mittaan. Rupp, Aman, Dibaba ja Aregawi pitivät melko kiirettä radalla, joten ei omassakaan juoksussa kovin paljon auta kai laittaa radan piikkiin… Kisojen jälkeen hyökättiin syömään illallisbuffettiin ja siitä ei mennyt kuin pari tuntia, niin lähti iso show käyntiin. Ei edelleenkään ihan niissä merkeissä kuin hallikauden päätös voisi joissain piireissä aiheuttaa, vaan puolenyön jälkeen huomasin että vatsaa turvottaa ja saatuani unta reilun kymmenen minuuttia alkoi koko yön jatkunut oksentaminen. Koska lento oli lähdössä klo 6.40 ja taksi tulossa hakemaan klo 5.00, oli herätykset ruuvattu 4.45:een, jotta ehditään vielä helposti pakata kaikki kamat kasaan. Kun luulin saaneeni vatsan tyhjäksi ja pääseväni hetkeksi lepäämään totesin kellon olevan 4.32, joten yöunista ei varsinaisesti voinut enää puhua. Pakkaus ja pukeminen olivat niin suuri urakka, että hotellin käytävällä oli tukeuduttava muovipussiin vielä kerran ja kerta kiellon päälle vielä taksissa matkalla kohti Arlandaa. Sopivasti lentokentällä oli aamutuimaan paljon väsynyttä porukkaa liikenteessä, joten kalmankalpea suomalainen ei juurikaan erottunut joukosta. Lentokoneessa ulos yskityt mehut menivät varmaan ulkopuolisten silmin matkapahoinvoinnin piikkiin. Puijuttihan se kone aika lailla.
Joka tapauksessa kotiin selvittiin kunnialla ja yhtenä palasena, joskin aika palasina. Melko koville otti kokonaisuudessaan, eikä toivottavasti ihan tällaista reissua tarvitse toiste tehdä. Nyt voimat alkavat pikkuhiljaa palautua ja voikin alkaa jo suunnitella harjoittelun aloittamista kohti kesää. Parempi varmaan ottaa melko maltillisesti näin alkuun, kun painokin pääsi putoamaan hiukan tyhjennyksen seurauksena. Ei kai tässä muuta voi todeta kuin: ristus mikä reissu.
