SUL valitsee joukkueita, osa 452

Kukaan ei pudonnut tuolilta, kun SUL:n valinnat yleisurheilun EM-kilpailuihin julkaistiin ja siellä oli jos jonkinlaisin tavoin erikoisia valintoja, lisävaatimuksia, rajattomia urheilijoita joissain, mutta ei kuitenkaan kaikissa, lajeissa jne jne. Valintojen tekeminen ja valintajärjestelmän noudattaminen kun eivät tapaa suomalaisessa yleisurheilussa mennä käsi kädessä. Ensin huidotaan edellisenä syksynä (tai jo aiemmin alustava järjestelmä, jonka päivittämiselle jätetään mahdollisuus kilpailuja edeltävään syksyyn) kasaan valintajärjestelmä, joka julkaistaan nettisivuilla ja lehdissä. Sitten, kun valintojen aika koittaa, heitetään valintajärjestelmä paperikoriin ja vedetään näppituntumalla joukkueeseen urheilijoita keskenään täysin eri kriteerein.

Jo toisena vuonna peräkkäin haettiin vauhtia Urheilun Oikeusturvalautakunnasta. Ja jo toisena vuonna peräkkäin Oikeusturvalautakunta muutti SUL:n tekemää päätöstä. Mitään ei viime vuodesta opittu, vaan valintajärjestelmän annettiin olla jotain sanahelinää paperilla ja lopulliset valinnat tehtiin vähän siten-sun-täten soveltaen, säveltäen ja viheltäen - urheilijoiden oikeusturvaa loukaten.


Tämän vuoden EM-kilpailuihin oli valintajärjestelmässä selvä kriteeri siitä, että EA:n (Euroopan Yleisurheiluliitto) rajan rikkoneet urheilijat valitaan joukkueeseen. Sanatarkasti näin:

"Joukkueeseen valitaan urheilijat, jotka ovat 1.1.2011–17.6.2012 saavuttaneet Euroopan Yleisurheiluliiton (EA) asettaman tulosrajan. EA:n sääntöjen mukaan kussakin lajissa voi maksimissaan kilpailla kolme urheilijaa per maa."

Tulosrajan sai siis rikkoa joko 2011 tai 2012 aikana, eikä lisävaatimuksia kunnon osoittamisesta ollut - lukuunottamatta seuraavaa:

"Kaikilta EM-joukkueeseen valituilta urheilijoilta edellytetään moitteetonta terveydentilaa sekä kilpailukuntoisuutta joukkueen kolmannen valinnan aikaan (18.6.2012)."

Näiden valintakriteereiden perusteella oli siis melko selvää, että EA:n rajan (omalla matkallani 800m:llä 1.47,80) rikkoneet urheilijat valitaan joukkueeseen, eikä nk. SUL:n rajalla (800m:llä 1.48,50) ole merkitystä, paitsi jos EA:n rajan rikkoneet urheilijat eivät ole valintapäivänä moitteettomassa terveydentilassa tai moitteettomasti kilpailukuntoisia.

Tarkistin asiaa vielä kestävyysjuoksun lajipäälliköltä keskustellessamme toukokuun lopulla ja kysyin - kompakysymyksenä -, että miten valinta tehdään, jos itse tai esimerkiksi Mikko Lahtio rikkoo SUL:n rajan 1.48,50 ja EA:n rajan viime kesänä rikkonut Tommy Granlund jää esimerkiksi 1.49:ään. Vastaus oli, että "lähtökohta on se, että maan paras urheilija valitaan edustamaan, joten näkisin että tuossa tilanteessa liiton rajan rikkonut on etusijalla". Tämän jälkeen kerroin, mitä valintajärjestelmässä lukee ja että sitä tiukasti tulkiten päästään juuri päinvastaiseen ratkaisuun edustajan kohdalta. Asiasta ei kuitenkaan sen laajemmin keskusteltu.

Tässä välissä huomautan, että en itse, kuten ei myöskään ym. Mikko Lahtio, onnistunut rikkomaan SUL:n asettamaa tulosrajaa, joten rajan rikkoneita oli viimekesäiset sankarit Niclas Sandells (mitä ilmeisimmin keskittyy 1500m:lle) sekä Tommy Granlund.

Valintojen yhteydessä päätettiin Tommy Granlundilta vaatia kuitenkin vielä lisänäyttöä. Valintajärjestelmään nähden erikoinen ratkaisu, joten lopullinen ratkaisu löytyi Urheilun Oikeusturvalautakunnasta. Oikeusturvalautakunta päätti tänään, että Granlund on kilpailuihin valittava, sillä järjestelmää on sovellettu häntä kohtaan syrjivästi. Päätöksen voitte lukea kokonaisuudessaan täältä.

Päätös on ehdottoman oikea, sillä kirjallisesti julkaistu valintajärjestelmä on juuri se, jota oikeusturvalauta soveltaa ja joka myös takaa urheilijan oikeusturvan. Tommylle toivon erittäin vahvaa potkua ensi viikon kilpailuihin: ’nousukunto’ lienee tällä hetkellä juuri oikea sana kuvaamaan miehen suoriutumista juoksuradalla!

Ymmärrän kyllä hämmennyksen valittua urheilijaa paremmin tänä vuonna suoriutuneiden kohdalta, jos samaa suullista tietoa "maan parhaan urheilijan" valitsemisesta on annettu laajemminkin, sillä EM-kilpailuihin valittiin urheilijoita myös ilman tulosrajoja. Osa näistä tehtiin tosin viestijoukkueiden valintojen perustelemana, joskin on todettava, että osa viestijoukkueistakaan ei rajaa rikkonut.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on melkoinen sekamelska, jonka voi ymmärtää vain sitä kautta, että valintajärjestelmä oli sekava ja puutteellinen, eikä sitä loppujen lopuksi edes haluttu täysin noudattaa. Puutteellinen järjestelmä ei ole yhdenkään urheilijan etu. Toivon tulevaisuudessa parempaa suunnittelua valintajärjestelmää laadittaessa, jotta kaikille on selvää, ketä valitaan, missä ja millä edellytyksillä. Muuten tämä soutaminen ja huopaaminen ei pääty ikinä.




Liite 1, Suomen tilasto 800m:llä, 5 parhaan tilanne valintapäivänä 17.6.2012:
(EA:n raja 1.48,50 - SUL:n raja 1.47,80. Suluissa viime vuoden tulos, jos parempi kuin tämänvuotinen.)

1. Niclas Sandells 1.48,99 (1.47,64)
2. Mikko Lahtio 1.49,31
3. Tommy Granlund 1.49,51 (1.47,68)
4. Tuomo Salonen 1.50,00
5. Joonas Rinne 1.51,02

Päivien päivää

Viime aikoina päivityksiä ei ole sadellut, mutta syykin on selvä. Se on tämä bloggerin uudistuminen nimittäin. Kuutisen viikkoa oon yrittänyt löytää, että mistähän täällä saa lisättyä uusia tekstejä ja tänään se namiska vihdoin löyty! Meneekö läpi? Kellekään?

Kisoja on kertynyt mittariin puolen tusinaa ja niistä riittäis tarinaa pariinkin tekstiin ehkä, mutta koska tällä tahdilla seuraava teksti tulee elokuussa, niin lienee parempi vetää kaikki tähänastiset kisat pakettiin kerralla.

Kausi alkoi SELL Gamesissa Espoossa ja siellä ohjelmassa oli ensin 1500m ja seuraavana päivänä 800m. Tonnivitosella tuulinen, ja kylmä, keli aiheutti sen, ettei vetohaluja keltään löytynyt, mutta painihaluja sitäkin enemmän. Väännettiin baltian poikien kanssa oikein kunnolla matkan varrella ja antoipa Tuokon Rami yhdessä välissä hiukan verbaalisestikin palautetta siitä *tanan ryntäilystä. Väliaikoja oli mm. 500m 1.24, 900m 2.28, 1300m 2.31. Voiton korjasi Espoon Borza ja ajaksi kirjattiin, muistaakseni, 3.57,9h, joten viimeinen 200m tultiin jotain 26-alkuista!

Seuraavana päivänä siirryttiin kasin lähtöviivalle ja koska hölkkäily ei kiinnostanut, niin vuorovetoakin sovittiin. Paras vuoroveto on ainakin omasta mielestäni se, missä Panu tekee työt ja muut korjaavat hedelmät, joten suunnilleen sellaista suunnitelmaa lähdettiin noudattamaan. Itse siis vedin 300m asti, sitten Panu (kai) viimeiseen kaarteeseen asti ja sitten tuli pitkä mies Lopelta ja hoiti homman itselleen. Melko pehmeällä fiiliksellä jäin takasuoralla vähän muista, mutta onnistuin kirimään Panun kiinni loppusuoralla ja nousemaan toiseksi ajalla 1.52,39. 400m väliaika noin 56,0s.

SELL:n jälkeen oli vuorossa matka Saksan maalle ja kaikkihan tietää mitä mieltä Rädyn Seppo on siitä paikasta. Joka tapauksessa Hannoverin valmistautumisleiri toimi hyvin ja kelit suosivat, joskin päävalmentaja Ekblomin hengitys vinkui Saksan helteissä lenkillä siihen malliin että viileämpikin sää olisi valmennusosastolle varmaan riittänyt...

Hannoverissa vietetyn noin neljän vuorokauden jälkeen oli vuorossa siirtymätaipale Saarlouisiin, melko lähelle Ranskan rajaa. Rallikuski Waldmann puski kansanauton sellaiseen lentoon, että kilometrit kirjaimellisesti lensivät. Perille päästyämme majoituin Bärre-"Börgdaal":in kanssa samaan tupakoitsevien kokolattiamattohuoneeseen 1,5tähden hotelliin, joten olosuhteet olivat - jos mahdollista - vielä seuraakin heikommat...

Itse kilpailu sujui 28 asteen lämmössä varsin mukavasti, joskin 11 kilpailijaa + jänis luonnollisesti aiheuttikin pientä tungosta. 26 sekunnin 200m:llä avaamalla löysin itseni lähes joukon hänniltä, mutta onneksi kuitenkin sisäreunasta, joten ylimääräisiä metrejä ei tarvinnut kierrellä... Sisäreunassahan on se yksi pieni ongelma kun juostaan isossa porukassa: pussiin jääminen. Tietenkin joku sakemanni hyytyi kuin Säippä tippauksissa juuri eteeni ja vieressä oli toinen kaveri aseenkantajana myös melko raskain jaloin. Tilanne ei oikein meinannut aueta ja vauhti hidastui koko ajan, joten kun vesiesteen kohdilla havaitsin kavereiden väliin kasvaneen erittäin hoikan miehen mentävän kolon, päätin käyttää mahdollisuuteni ja työntää koko 73 kiloani siitä välistä per heti. Ulommainen kaveri kuulemma lensi siitä Luxemburgiin asti, mutta kun on mentävä on mentävä. Loppuaika 1.50,28 melko mielenkiintoisella vauhdinjaolla 26,1-28,1-28,9-27,2...

Kisan jälkeisenä yönä alkoi to-del-la ärhäkkä nielu-/kurkkukipu, joka oli kieltämättä aika pahaa enteilevä. Matkustuksen aikana parantumista ei yllättäen tapahtunut, vaan flunssa puski päällä. Pari päivää myöhemmin alettiin niellä antibiootteja ja oli myönnettävä, että Espoon kisa on parempi jättää väliin. Samaan syssyyn oli hypättävä myös mahdolliseksi harkitun Tilastopajacupin 400m:n yli, mutta Karjaalle tuli lähdettyä 1500 metriä kokeilemaan kun olo oli tervehtynyt ja hengitystäkin yhdessä treenissä availtu kiihtyvällä. Kisasta ei sen enempää kyllä ole kerrottavaa, aikaa meni nippa alta 3.55 ja suhteessa melko suuri osa siitä viimeisellä kolmanneksella. Koska linja jatkui suunnilleen samanlaisena myös sunnuntaina Tampereella, niin sen kilpailun voi tässä sivuuttaa kertomalla että koleaa ja vetistä oli ja oikea sanavalinta oman suorituksen kuvaamiseksi lienee "vaisu".

Katseet suunnattiin siis Göteborgiin torstaille ja tervehtyminen jatkui entisestään ja olo alkoi tuntua hyvinkin normaalilta kisaa edeltävänä päivänä. B-erässä vauhtia oli tilattu vähintäänkin riittävästi, joten täytyi vain huolehtia itsensä letkan jatkoksi ja pitää kiinni. Luonnollisesti se ei ole aivan noin helposti tehty, vaan parin heikomman startin jälkeen oli ilmeisesti takaraivossa ajatus hiukan löysäillä 300-600 välillä ja kaivaa ehjä juoksu vahvalla lopulla. Loppu onneksi tulikin vahvasti ja sitä tuki M.Soidinsalon piiskaava väliaikahuuto 600m pisteellä, sillä "yks kakskyt kaks!" herätti pelon siitä, että kellossa on mahdollisesti käsiaikakymmenysten lisäämisen jälkeen jo melkeinpä 1.23 ja siitä saa polkea loppua kuin härkä, jotta ehtii maaliin ennen pimeää. Ja jos pimeä tulee kun startista on kulunut 1.50,00, niin aika kreivin aikaan maaliviivalle heittäydyin, sillä juurikin sen verran aikaa kului. Loppusuoralla meinasi väylät loppua kesken, mutta erittäin nopean päätöksen seurauksena löysin sisäkautta sen verran tilaa, että ehdin parista kanssakilpailijasta ohi juuri ennen maaliviivaa. Ennätys jäi siis 0,06 sekunnin päähän, mutta selityksiä sille on niin pitkä rivi, etten jaksa yhtään tähän edes heittää. Paitsi ehkä pienen huomautuksen siitä, että radalle päästiin kokoontumisesta vasta noin nelisen minuuttia ennen starttia. Se taisi olla hyväksi, joten taidan jatkossakin lähinnä istuskella, haista hieltä ja näyttää tyhmältä ennen startteja.

Seuraavat kisastartit taitaa tulla heinäkuun alkupuolella, joten pieni tauko callingeista tähän väliin ja treeniä koneeseen loppukesää varten.