Otsikko viittaa siihen, etten muista mitä olen viimeksi kirjoittanut, joten vaikea tässä nyt on mistään vanhasta jatkaa. Afrikasta se päivitys varmaan oli, joten kerrotaan vaikka että vikalla viikolla oli vähän jalkavaivaa, mutta mitäpä ei Valtteri moukarois kuntoon ja Maken teippaukset parantais. Pikkuhiljaa siis parempaan suuntaan menty siitäkin. Viimeiset treenit sujui kuitenkin ihan hyvin Potchissa ja kotiin pääsin maaliskuun lopulla. Kotona meni vajaa kolme viikkoa ja kerrotaan siitä lyhyesti näin:
- Töitä.
Siihen ajanjaksoon mahtui niin puhelinperintää, liikunnanopettajan sijaistamista kuin juoksukoulubusinesta. Kahta ensimmäistä kohtuullisissa määrin ja viimeistä tietenkin aivan perkeleellisesti. Pakko kirjoittaa noin, kun yhtiökumppanit kuitenkin vakoilee tätä blogia ja syyttää muutenkin jo että täällä se Lepo-Lasse taas lomailee. Niin joo, oon siis nyt Portugalissa.
- Mattotesti.
Aika pitkään löytyi koneesta virtaa. 11km/h alkuvauhtina ja 3min välein korotuksia vauhtiin. 21min jälkeen vauhti vakiintui 3.20/km rytmiin ja 24min kohdalla alkoi kulman nosto, joka tapahtui 2min välein. Aiemmin olen parhaimmillaan pysynyt/jaksanut matolla 29min (lokakuu 2010) ja viime keväänä viimeisimmässä testissä 28min (siis huhtikuu 2011). Nyt meni 31min. Reeniä on siis tarttunu vähäsen tässä, vaikka totuuden nimissä on sanottava, että viime keväänä ei kyllä löytynyt testipäivänä kulkua nimeksikään. Joka tapauksessa kestoa on nyt kohtuullisesti omaan aikaisempaan tasoon nähden. Niin, kestoa. Sitä itteään.
- Marttilan kymppi ja Härkälän lenkki
Pari kertaa heitin numerolapunkin rintaan. Marttilassa luukutin räkä poskella menemään. 32.34 oli aika, mutta lupauksista huolimatta ei liene tarkistusmitattu reitti. Kilsatolpat oli ainakin vähän siellä täällä, mutta ihan hyvä veto se silti oli. Melkein joutui nojaamaan polviin maalissa. Tai no...otin varmuuden vuoksi täyslevytyksen makuuasentoon hetkeksi.
Somerossa Härkälän lenkillä yritin ottaa vähän iisimmin, ettei ihan kynttilän polttamiseksi (molemmista päistä ainakaan) mene touhu. Joku 6,84-6,86km taisi olla mittaa ja 22.29 oli aika, joten siitä tullee jotain 3.17/km vauhtia.
Matka Portugaliin sujui kohtuullisesti. Siis niin kohtuullisesti kuin vaan voi sen jälkeen, kun on herännyt klo3.37, päässyt lentokentälle noin klo4.10 ja todennut heti sisään astuessaan, että oman lennon kohdalla lukee alkuperäisen klo5.35:n perässä "Arvioitu klo7.10"... Siinä kohdassa niin sanotusti hiukan sieppaa.
Eikä sekään vielä mitään, mutta koneeseen jos noustaan seitsemän persiissä, niin toivoisihan sitä, että kone liikkuu siinä hetikohtasamantien. Ei, niin ei. Ilmaan klo8.20, joten vähän myöhässä oltiin. Positiivista oli se, että jatkolento oli myös myöhässä ja siihen ehdittiin kaikesta huolimatta. Noin tunnin odotuksella vieläpä vaihto, joten ei mikään ihan täysi mahalasku kokonaisuudessaan. Hiukan raskaat jalat oli ekalla matkustuksen huuhtelulenkillä, mutta tänään oli vähän parempaa fiilistä pitkän yön jälkeen. Ensi viikolla alkaa sitten treenit oikein tosissaan. Melko tärkeät kolme viikkoa kesään valmistautumisessa on kyseessä, mutta antaa tulla vaan - valmiina ollaan.
Huonekavereina täällä on muutamien ensimmäisten päivien ajan velikullat Santeri "a comic" Tukia ja Petteri "mut että" Monni, joka myös nimellä Peter Catfish tunnetaan kansainvälisesti. Täytyy sanoa, että hyvää huolta pitää liitto omistaan, kun tällaiset koomikot on lyöty huonekavereiksi - ei pääse pitkästymään. Santeri risti itsensä sarjakuvaksi, joten siitä tuo lisänimi juontuu. En tiedä oliko siinä haussa ehkä "comedian", kuten Petteri hetkeä myöhemmin huomautti, mut että ... MUT ETTÄ! Ohoh, nythän tää Petterin sanonta tarttuu jo tännekin mukaan. Ei kyllä mikään ihme, kun sitä kuulee aivan koko ajan. Harmiton sanonta, mut että kun sitä kuulee koko ajan, niin hermohan siinä alkaa sarjakuvalla/koomikollakin mennä, mut että hyvin on edelleen samaan huoneeseen sovittu. Ihan hyvin pärjätään varmaan jatkossakin, mut että kerroinpahan vaan, että tälläsiä sällejä nurkissa pyörii.
