tiistai 29. maaliskuuta 2011

Vedätystä



On vedätetty täällä taas viikon verran vähän tavalla jos toisellakin. Viime viikolla vedätettiin toista autollista, kun pakon sanelemina parkeerasivat samoihin ruutuihin, josta me aikaisemmin vedettiin varoitus. Ajateltiin koijata laittamalla lasiin joku lappu, ja kun alkuperäinen varoitus ei ollut mukana niin tyydyttiin laittamaan siihen hemmetin pitkä Walmartin (tai joku muu) kuitti. Sitten jäätiin piilokameramaisesti seurailemaan tilannetta sopivaan paikkaan. Kyllähän se kai ihan hetken meni läpikin. Kunnes ajodoki luki lapusta että "12,13$" ja onhan se aika pieni pysäköintivirhemaksu kieltämättä. No, hauskaa oli ja siinä rytäkässä sandless kaatoi kahvitkin syliinsä.



Torstaina käytiin Sedonassa rykimässä rataa ympäri. Korkeutta merenpinnasta oli enää rapiat 1300m, joten happea tuntui imeytyvän lähestulkoon ihon läpi suoraan. Treenikin (10*150m /250m hölk) kulki rennosti verrattuna edellisviikon täysin hapettomaan vuoristoraastoon (8*200m /200m hölk). Pelkästään maisemien takiakin voisi täältä Sedonaan ajella, joten todennäköisesti myös ylihuomenna kääntyy ainakin yhden vuokra-auton suunta kohti Sedonaa ja alaviistoa - siksi hurjaa laskua sinnepäin ajeltaessa on.



Lauantaina jatkettiin vedätystä, tällä kertaa vähän fyysisemmällä tavalla. Eräs haiseva mäyrä oli saapunut paikkakunnalle perjantaina, joten lauantain aamulenkillä oli suunnitelmana herätellä mäyrän koneisto oikein kunnolla. Vauhti saatiinkin aika nopeasti neljän minuutin kilometrivauhdin pintaan ja allekirjoittaneen käännyttyä oli ajodoki alkanut ajattaa mäyrää vähitellen vielä lisää. Oli siinä kuulemma vauhtikin painunut jo 3.40/km -hujakoille, mutta niin se vaan sitkeästi sätki menemään se mäyrä. Vai Mäyrä. Mäyrä ku mäyrä. Vai mitä Mäyrä? Jottei nyt menisi ihan mäyräilyksi, niin kerrotaan mäyrästä tähän yhteyteen vain se, että mäyrän ruoansulatus (lue: tabletinsulatus) ei oikein kestä nimeltä mainitsematonta rautavalmistetta. Nämä nimeltä mainitsemattomat retaferit ovat sen verran tujuja, että mäyrä päätti murskata tabletin, jotta se jauheena toimisi paremmin. ... Niin. Nyt mäyrä tietää, että depot-tabletteja ei kuulu murskata, että murskattuna rautatabletti maistuu todella pahalta ja että nopeamman imeytymisen johdosta vatsassa kuplii kohtuullisen voimakkaasti. Sen pituinen se (mäyrä).

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Ilmastonmuutos

Nyt se ilmastonmuutos varmaan iski. Maisemat on kuin elokuvissa aina Aspenissa. Lunta tuli eilen ja sekös riemastuttaa; saahan Walmartista liukureita ja no, ylipäätään ihan kaikkea muutakin. Eilisellä aamulenkillä ei liukureilla vedetty vaan painettiin vastatuuleen samalla kun lunta räppäs naamaan niin ettei eteensä nähny. Nyt on kuitenkin valmennuspors...korjaan, valmennusporras käynyt tarkastamassa meille sulan hiekkatien pätkän ja vieläpä mitannu sen metric systemsiin -asennetulla auton mittarilla, joten parin tunnin päästä lähetään tempomaan kovaa.

Sunnuntain maisemia:


Yliopiston ruokalakin on taas auki viimeviikkoisen Spring Breakin jäljiltä ja jälkiruoat erityisesti on kyllä aika hurjaa tavaraa. Huhhuh mitä tuulihattuja eilen vedettiin jätskillä ja niin mahtavalla suklaakastikkeella että vaan jenkeissä voi olla. Leirin aluksi siis paheksuttiin kaikkea moskaa mitä paikalliset vetää, mutta eilen kun herrat Sand-less ja Grand-lund kantoivat hampurilaiset pöytään lounaalla, niin jouduttiin toteamaan ettei olla juuri pekkaa pahempia! Tosin tapahtuma voidaan selittää lumentulon tai sairastumisten aiheuttamalla hajotuksella, joten pääasiassa pidetään kiinni puolen kilon alkusalaatti -linjasta jne.

Maanantaina hotellihuoneen ovelta:


Tänään otettiin riski ja laitettiin auto parkkiin sellaiseen ruutuun, johon saa parkkeerata vain yliopiston tunnuksilla varustetut autot. Tai jotain. Puoli tuntia syömässä ja lappu tuulilasissa takaisintullessa! Kyseessä oli kuitenkin "warning only" ja valitusohjeetkin löytyi kääntöpuolelta. Kolmesta tollaisestakin tosin voi auto lähteä hinaamalla pois, joten kai sitä täytyy vähän tarkkana olla. Tosin voisihan sitä yrittää kumota tuon ainokaisen varoituksenkin valittamalla - eihän se siitä huonompaan voi kääntyä (reformatio in pejus?) ?!

Tällä kertaa saatiin teksti pakettiin ihan tiistain puolella jopa Suomen aikaa. Täällä sitä mennään vasta iltapäivää, joten aikaerolla pystyy selittämään vähän yhtä sun toista. Jos ens viikolla ollaan vielä hengissä ja jalat roikkuu mukana niin aletaan olla voiton puolella leiristä ainakin. Nyt on tosin sisäsyrjällä puolen jalkaterän kokonen hiertymä, jota täytyy tarkkailla. Ja kun meikäläisen jalkaterästä on kyse, niin helvetin isohan se sellanen puol jalkaterää jo on!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Ameerika


Päivitystaukoa on tullut enemmän kuin tiistaittaminen sallii, mutta sääntöhän on että päivittää ei tarvitse jos ei juoksekaan. Telakka kutsui muutaman viikon sopimuksella ja se on toivottavasti nyt jätetty taakse jo. Puuta voi koputella tässä varmuuden vuoksi ja sehän onnistuu helposti, kun täällä Suuressa Maailmassa Arizonan perämetsissä on huonekaveriksi lyöty tuttu ja turvaton Raanlunti!

Ilma on ollut ja on edelleen ohutta, mutta ei se sinänsä menoa haittaa. Juurikaan iisimmin ei alkuleiriä olisi voinut ottaa, sillä ekat päivät sujuivat lähinnä kävellen. Eilen tyrkkäsin puhvalo parkissa ekan kerran hieman reippaammin ja olihan se hienoa. Niin kuin muutenkin jenkeissä oleminne. "ON HIANOO OLLA JENKEISSÄÄÄÄ!" kuten vaimonsa passilla maita ja mantuja kiertelevä J.Ukonmaanaho asian ilmaisisi. Jannen kotimaahan jäämisen lisäksi tulomatkalla oli draaman aineksia, kun oltiin Chicagossa turvatarkastusjonossa vielä 30metrin päässä itse pisteestä 25min ennen koneen lähtöä. Porsahan siitä tarkastuksesta livahti ensimmäisenä läpi läpivalaisun ja kaikkien muiden henkilönkatsastusten jälkeen. Sitten alkoi kilpajuoksu kohti lähtöporttia. Matkaa oli valehtelematta kilometri - yksityiskohta, jota en tiennyt kun tempasin ekan satasen 9,9s - ja ohitettavia setiä ja tätejä ainakin Ylikiimingin verran... se tonnihan meni alta 2,5minuutin lentolaukun kanssa ja kengännauhat auki. Joka tapauksessa portilla oli vastassa täti, joka kertoi että ovet on juuri lyöty kiinni ja sisään ei enää pääse. Kone sinänsä ei lähtenyt mihinkään vielä 25minuuttiin, mutta ennen kuin se rullasi liikkeelle oli meillä jo kädessä uudet liput 3,5h myöhemmin lähtevälle lennolle. Ja koska jenkeissä oltiin niin suunnattiin siinä välissä syömään mäkkiin...

Matka oli siis aika pitkä, kun vielä Phoenixista ajeltiin parisen tuntia autoilla tänne Flägään. Alkupäivät menikin ihmetellessä kaikkea. Tai vieläkin ihmetellään kyllä. Ja yritetään olla innostumatta liikaa ettei kenestäkään tulisi ihan Joplin-Nummelaa tai Lamaaaar-Harjamäkeä jenkki-innostuksen suhteen. Vaikeuksia se tulee tuottamaan etenkin Ylikiimingin nuijalle, vielä kun ensi viikon lopulla saa huonekaverikseen em. Mäyrän.

Small talkia vedetään jo kuin syntyperäiset jenkit ja mitään muita maitahan ei ole edes olemassa kuin U, S and A. Ruokakaupassa tavaroita muovipussiin pakannut nainen oli ensimmäinen, joka kysyi meiltä että tiedetäänkö kuka on Owen Wilson... Kyllä, kysymys oli osoitettu look-a-like Tommylle. Täti kyllä sanoi että Tommylla on suorempi nenä kuin Owenilla!

Tässä vielä vertailun vuoksi teille:




Leiriarkeen kuuluu lähinnä treenien pyörittelyä ja syömistä. Nukkumista siihen päälle vielä päivin ja öin. Jos nukun edes puolet huonekaverin unimäärästä niin aika paljon siitä kyllä tulee - niin kova se on nukkumaan! Treenit kun on kovempien treenien osalta jo kaikkien osalta saatu käyntiin, niin huoltotiimin osuus on myös melkoisen tärkeä. Valmennusta, lihashuoltoa ja lääkäriä on kaikkea edustettuna ja huoltotiimi väläyttikin jo eilen osaamistaan laktaattimittauksen osalta. Liuskat tosin unohtu hotellille, joten eihän me mittaamiseen asti päästy missään vaiheessa, mutta hyvä kenraali tuli joka tapauksessa! Tänään on vähän iisimpi päivä ja aamutreeninä kävin vesijuoksemassa hotellin ulkoaltaassa. Ilman lämpötila oli jotain 50:n ja 60:n Fahrenheittin välissä, mutta veden lämpötila oli varmaan lähempänä 90:ää. Huhujen perusteella kelit on ollut ainakin viime vuotta huomattavasti paremmat, mutta se taiskin olla kylmin ja lumisin talvi jääkauden jälkeen tai jotain siihen suuntaan! Ensi viikon alulle on luvattu vähän tai vähän enemmänkin viileämpää, joten nähtäväksi jää suunnataanko punertavan Ford Focusin keula jälleen kohti Los Angelesin lämpöä. Edellisellä reissullamme Losin suuntaan päätettiin heittää ympäri 3mailin jälkeen (eli ekasta mahdollisesta liittymästä), mutta syynä ei tosiaan ollut se että olisi eksytty sille tielle. Yleisin kysymys autossa on kyllä aina risteykseen tultaessa: "Höger eller vänster?" ja vastaukseksi kelpaa jenkkityyliin: "Yeah!"

Loppuun vielä pari kuvaa: