Sit se on menoa

Kello on 4.06. Herätys pärähti puolisen tuntia sitten. Nyt ollaan autossa menossa lentokentälle. Lämpömittari sanoo -11C. Se on kyllä kylmä, mutta mittari ei valehtele, koska hyytävän kylmä tuolla onkin. Parin lennon päässä odottaa noin 40 lämpöastetta lämpimämmät oltavat. Ensimmäinen lento vie Amsterdamiin - täytyy toivoa ettei tunnin aikaero puukenkämaahan aiheuta sitä jetlagia. Onneksi Etelä-Afrikka on Espoon kanssa samalla vyöhykkeellä. Siinä on käytetty sentään järkeä. Varmaan kunnanvaltuusto tänkin asian on junaillu. Täytyy taas muistaa äänestää.

Oikeaan maahan tällä reissulla päästään vielä tämän vuosikymmenen puolella, mutta kyyti majoitukseen mennee (toivottavasti niukasti) ensi vuoden puolelle. Eipä tässä muuta. Palataan asiaan ekvaattorin tuolta puolen; yrittäkää saada vuosi vaihdettua!

Bet is on (Vesipyöräily)

Tänään kävin pyöräilemässä vedessä. On se ihmeellistä, mitä kaikkea keksitäänkään. Idea ei ollut aivan omani, mutta suostuin siihen kuitenkin. Mä kun en ole koskaan ollut ohjatussa spinningissä ihan kuivissa olosuhteissakaan. Nyt sitten oltiin mummojen ja vaarien (ja oli siellä pari 'keski-ikäinen' -termin alle luokiteltavaakin) kanssa vedessä pyörän päällä. Kyllä sitä välillä oli niin hapoilla, niin hapoilla. Rankkaa siis oli, mutta ehdin myös miettiä että mahtaako joku tuttu olla näkemässä. No, Märskyn uimahallissahan on ne ikkunat altaalle siellä kahviosta...

Ja siellähän oli ollut päiväolue...siis lounaalla eräs aikaisemminkin mainittu alkoho...kröhöm, naismaratoonari. Uskon kyllä, että kyseinen maratoonari voisi itsekin kokeilla kyseistä lajia, kun on nyt kunnolla korvaavien pariin sekä pyörällä että vedessä päässyt, niin mikseipä kokeilisi niitä yhdessä. Erään suositun yhteisöpalvelun välityksellä tieto tästä uudesta harjoitusryhmästäni (siis ne mummut ja papat) levisi mm. rasvaimusta (tai jostain operaatiosta) toipuvalle HappoHambergille. Siitähän sitten syntyi idea vedonlyönnistä. Tämän seurauksena allekirjoittaneen täytyy vetäistä 1500m 3.53,00 tai kovempaa - Hapon sen sijaan 800metriä 1.54,50 tai kovempaa. Panokset on kovat, sillä hydrospinningiä/vesiaerobicciä seuraa useampikin setti putkeen häviäjälle. Jos molemmat kuitenkin polkee asetetun ajan alle, niin veteen laitetaan tämä mysteerinen naismaratoonari. Tosin Sannalla (oho, paljastin) ei ole veteenjoutumisesta mitään pelkoa, sillä eihän Happo tohon pääse. Ellei sitten halua mennä sinne veteen Hapon seuraksi jumppailemaan, ettei tarvi pullukan yksin siellä lillua. Mulla ei oo aikomusta joutua sinne...
Hapon pelonsekaisia läpinöitä asiasta täältä.

Painokontrolli

Arvoituksen vastaukset on nyt julkaistu kommenteissa. Tulihan sieltä oikeitakin vastauksia muutama. Ihan hyvä, mutta kyllähän se nyt tarkoittaa että suurimmalla osalla on jäänyt sormi suuhun. Huhumylly on pyörinyt voimakkaasti ja tarinoita on kuulunut, että esimerkiksi Varsinais-Suomessa on jollain 'Kestokoutsilla' mennyt koko joulu noita arvoituksia pohtiessa. Tiedä sitten lieneekö tämä totta vai täysin palturia, mutta niin on kuulemma pähkäillyt että on ihan unohtanut syödä kinkkua ja muita herkkuja. Sitä ei voida kyseisen keskivartalon ulkomuodon huomioiden pitää ollenkaan huonona asiana, joten eiköhän siellä ole paino lähtenyt alaspäin.

Painosta tulikin mieleen oma painoni, joka on monesti ollut tapetilla mm. Vierumäen leirien Massamestari-kilpailuissa. Suoritukseni on tosin joskus hylätty verukkeella "oot liian pitkä, ei lasketa", mutta hylättyä on ollut lähinnä hylkääjän perusteet. (Mäyrä, hyi hyi!) Nythän tilanne on joulun jäljiltä sellainen, että paino on tullut alaspäin. Ei riitä ylensyöminen ja herkuttelu, kun on niin rautainen elimistö ettei tartu kuin lihas. Puntarin lukema on siis tällä hetkellä sellaisen pölyhiukkasen verran yli 75kiloa. Kilon verran enemmän oli ennen joulua, joskin on myönnettävä että silloin kieltämättä kauhulla seurailin tilannetta ja toivoin joulupukilta ihmettä tähän asiaan. Ihme nähtiin ja nyt ollaan lähes raiteilla. Kisapaino on sellaisen 72-73kiloa noin suurinpiirtein, joten eiköhän sitä Etelä-Afrikassa sula sen verran että pääsee kevyin jaloin koikkelehtimaan jo hallikisoissa. Tosin koskaan ei ole hallissa ollut paino lähelläkään sitä mitä se sitten kesällä on luonnollisen laihtumisen seurauksena ollut, joten ei kai se nytkään sieltä alas tule. Monet asiat vaihtelee, mutta läski se on ja pysyy. Joo, Läski-Salonen maaliin.

Eilen pyöräilin reilun parikymmentä kilsaa. Se olikin melkoinen matka toissaöisen lumipyryn jälkeen. Ja vieläpä ohutrenkaisella tiepyörällä pistelin menemään. Parhaimmillaan nopeutta oli 64,6km/h. Koko matkan taitoin siis väestönsuojassa harjoitusrullilla pyöritellen. Siinä on niin helppoa tehdä harjoitusta, ettei tarvitse paljon kumpaakaan aivosolua rasittaa. Jalat pyörii kuin itsestään, eikä ole tarvetta miettiä reittiä tai muuta liikennettä tai tasapainoa tai ... Joku voi sanoa sitä tylsäksi, mutta helppoa se on pää tyhjänä pistellä menemään. Asentoa täytyy vähän kyllä vaihdella, kun ei se maantiepyöräilijöiden aerodynaaminen ajoasento oikein ole kaikkein miellyttävin. Välillä täytyy ajella ilman käsiä ja suoristella selkää, välillä vaihdella käsien paikkaa ohjaustangon sarvissa. Jonkun aikaa voi antaa käsien tehdä vähän juoksuliikettä ja jonkun aikaa taas pitää kiinni jalkojen välissä olevasta putkesta... Siis siitä pyörän putkesta. Rungosta. Mikä se on. Perkele.

Joulujupinaa

Se on sillä tavalla, että joulu tulla jollottaa. Jouluun kuuluu yleistä siivousta sekä erityisesti huoneen siivous. Molemmat ovat erittäin tuskaisia hommia. Tällä kertaa yleisessä osiossa oli mm. palkintokaapin järjestely / siivous. Se sujui melko vaivattomasti. Huoneen siivous sujui sitäkin vaivattomammin: Huoneeni kun tuppaa olemaan sellaisessa pyhäkoulupojan siisteystasossa päivästä toiseen. Joo ei. Joten niin sitä taas kerran täytyi ryhtyä toimeen ja yrittää saada jotain aikaiseksi. Urakkaa olisi ollut isommallekin partiolle, mutta niin sitä vain sai yksin pakertaa. Nyt homma on kuitenkin paketissa ja jos tietää lähtötilanteen, niin voi olla hyvin tyytyväinen. Muuten ei tarvitse ihan hurraata huutaa. Tehty kuitenkin. Siinä tulikin käytyä läpi joulun huonot puolet lyhykäisyydessään. Hyviä puolia on esimerkiksi syöminen. Siitä tosin seuraa negatiivisena puolena painonnousu. Eli taitaa olla siltäkin osalta aika plusmiinusnolla.

Lahjat on kuitenkin hankittu, joskaan ei vielä paketoitu. Meidän perheessä on muodostunut lähes tavaksi, että vähintään yksi - mieluiten useampikin - alkaa pakata lahjoja vasta siinä joskus joulurauhan julistamisen jälkeen. Jouluperinne siis kyseessä. Täytyy jonkun liputtaa vielä tällaisenkin puolesta, joten omat lahjani odottavat vielä tätä hassunhauskaa askarteluhetkeä... Jos sormet säästyvät saksilta, niin teippirulla ainakin kieltäytyy yhteistyöstä. Ja sitä nauhaa en aio edes yrittää kieputella pakettien ympärille. Sisältö niissä paketeissa lopulta ratkaisee.

Kalenterivuoden kääntyminen lopulleen tarkoittaa myös, että opiskeluvuosi on palttiarallaa puoliksi järsitty. Syksyn saldoksi tuli 23 opintopistettä. Se on varsin kohtuullinen suoritus. Kaikki tentit lipsahtivat kerralla läpi, mistä voidaankin päätellä ettei suunnitelmissa ollut tuon enempää noppia keräilläkään. Mitään suuria taikatemppuja ei tenttien läpäiseminen kyllä vaadikaan. Ahkeralla lueskelulla tai vaihtoehtoisesti valokuvamuistilla ja elokuvanäöllä pärjää varsin mainiosti. Tuota ensimmäistä taktiikkaa en ole tosin kokeillut. Kevään suunnitelmat ovat vielä auki kuin ovi joulupukille, mutta kai se täytyy saman verran opintopisteitä raapia kasaan kuin syksylläkin...vähintään. Pari kirjaa on tarkoitus ottaa myös Etelä-Afrikkaan mukaan, mutta jos vanhat merkit paikkansa pitää niin ei ne kauhean herkästi aukea ennen viimeistä viikkoa. Yritetään kuitenkin.

Sitten lyödään pöytään muutama jouluarvoitus, joita voitte sitten pähkäillä joulunpyhät! Ratkaisuista voidaan luvata pieni palkinto, jonka oikea(t) ratkaisija(t) saa vaikka postissa. Pari ensimmäistä on verryttelytehtäviä, mutta pistetään niistäkin kuitenkin joku palkinto ainakin ensimmäiselle... (Vastauskommentteja en julkaise pariin päivään, joten oikeatkin vastaukset ovat voineet jo tulla vaikkei yhtään kommenttia olekaan julkaistu.) Eli näin:

Arvoitus 1: Lentokone, jonka kyydissä on 60 meksikolaista juristia matkalla konferenssiin Rio De Janeiroon, syöksyy maahan tarkalleen Kolumbian, Venezuelan ja Brasilian välisellä rajalla. Minne pelastuneet tulisi haudata kansainvälisen oikeuden mukaan?

Arvoitus 2: Sähköjuna matkaa länteen Tampereelta, kohteenaan 110km:n päässä sijaitseva Pori. Nopeutta junalla on 75km/h ja tuuli puhaltaa kaakosta 40km/h nopeudella. Mihin suuntaan junan savu leijailee?

Arvoitus 3: Juoksukilpailuun osallistuu kaksi juoksijaa jokaisesta mukana olevasta neljästä seurasta (EspTa, HKV, TuUL, GIF), eli yhteensä kahdeksan juoksijaa. Maalissa EspTa:n juoksijoiden välissä on yksi kilpailija, HKV:n juoksijoiden välissä kaksi kilpailijaa, TuUL:n juoksijoiden välissä kolme kilpailijaa ja GIF:n juoksijoiden välissä neljä kilpailijaa. Lisäksi tiedämme vain, että GIF:n juoksija sijoittuu kilpailussa viimeiseksi. Mikä on maaliintulojärjestys?


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille!

Vierumäkeä

Torstaista sunnuntaihin vietettiin leirillä Vierumäen urheiluopistolla. Ei mitään sen erikoisempia jekkuja. Normisetti, sanois Tippaaja. Semmosia leirejähän sitä ennenkin on ollut, että mennessä on kulku kuin kauriilla ja askel kuin Lahtiolla. Kotipihalla autosta noustessa - tai autosta nousemista yrittäessä - huomaa, ettei nyt olla auki kuin kuollut hauki, niin kuin sitä sanotaan. Joka paikkaan taitaa sattua silmämunia lukuunottamatta.

Ohjelmahan eteni karkeasti niin, että torstaina oli ohjelmassa semmonen setti, mikä omiin silmiini näytti paperille painettuna sellaiselta tervetuloharjoitukselta: lenkkiä ja vähän keskivartaloa ja rullausta. Niin sitä voi ihminen vaan väärin tulkita asioita. 2-tuntinen harjoitus siitä tuli ja testattiinpa siinä leuanvetoa, vatsalihaksia ja kymppiloikkaakin. Vatsalihastesti varmaan meni nimenomaan oikeaan osoitteeseen, sillä seuraavana päivänä oli jokaisella eri paikka jumissa sen (rimpuilun) seurauksena. Kyljet, lonkankoukistajat, kyynärvarret, ...

Perjantaina laitettiinkin pohkeet mittariin, kun ohjelmassa oli 6*1000m hallin kivikovalla alustalla. Pohkeet olivatkin tuoreet - eihän niitä sentään saa kipeäksi "rekkitankovatsoissa". Raastoa oli ilmassa yhdellä sun toisella ja varmaankin keskimäärin ihan ok-settejä. Väliin lounasta ja luennolle, jonka aikana meinasi allekirjoittaneella krampata takareisi. Oltiin siis saatu reeni tuntumaan. Illalla tein palauttavan harjoituksen vedessä. Palauttavan...mahtoko olla viikonlopun ainoa.

Lauantai aloitettiin harjoitusten puolesta pirteästi sellaisella setillä, että oksat pois. Oli varsin tehokasta pompotusta ja tempoilua mitä erilaisimmin tavoin. Siinä tiesi jo tehdessä paikkojen tulevan vielä kipeiksi. Tosi kipeiksi. Harjoitteet kohdistuivat mm. pakaroihin, takareisiin, keskivartaloon ja vaikka sitten yleisesti kaikkiin paikkoihin. Iltapäivällä(kin) ohjelmassa oli liikkuvuus-/lihastasapainosettiä. Testailtiin liikkuvuutta, tasapainoa, lihaskuntoa... tietysti leuat kokeiltiin uudestaan. Ja tällä kertaa puolapuuvatsat. Huh. Oli heikkouksia. Oli vahvuuksiakin. Kai. Enemmän kai sitten niitä heikkouksia. Tai 'kehityskohteita'. Ei mitään mullistavia yllätyksiä. Ihmehän se kai olisi, jos tässä nyt parissa viikossa olisi jotain valtavia muutoksia tapahtunut siitä kun on viimeksi mittailtu. Pistettiin vielä lauantai-iltaan vähän pallopeliä ja venyttelyä. Valmistauduttiin henkisesti sunnuntain koitokseen.

Sitten koitti sunnuntai. Hypähdin (lue: kampesin) ylös sängystä, suunnistin aamupalalle. Totesin, että lämpötila huitelee noin -10 asteessa, joten lähes viikonlopun lämpimimpään keliin pääsimme iskemään. VK-harjoitus oli homman nimi ja pituutena 10 tai 15 kilometriä. Juoksu tuntui hyvältä jo verryttelyssä, vaikka esimerkiksi niin portaiden nouseminen kuin laskeminenkin tuotti suurta tuskaa. Alunperin ilmoitin juoksevani 10km - mielessä kuitenkin välkkyi, että jos kulkua on eikä ongelmia ilmene niin siitä voisi jatkaa vaikka 12km asti. Sopivassa seurassa meno olikin varsin mukavaa ja (vajaa) 2km:n kierros toisensa jälkeen taittui ja niin sitä oltiinkin jo kohta seitsemän rinkiä heitetty ja kurvattiin halliin vetämään viimeinen tonttu. Viisitoista kilometriä sitä siis kuitenkin kerättiin. Mikäs siinä.

Nyt on aika väsynyt olo jo. Kerrotaan nyt vielä kuitenkin, että eräs hämeen seudun valmentaja kommentoi 15km suoritustani seuraavasti: "Olin kyllä aika yllättynyt...olin pitänyt sua ihan lällipoikana, muttet sä taida ollakaan! Ei sitä 15km:ää noin rennosti vedellä ihan ilman pohjia." No ei ainakaan ilman jumeja.

Sementti

Sain tuossa viime viikolla sellaista vinkkiä eräältä (vanhalta ja) kokeneelta naismaratoonarilta, että vesijuoksukenkiä kannattaisi kokeilla. Ovat tehokkaammat kuin vesijuoksuvyö, sanoi hän. Eikä ollut tällä kertaa edes nauttinut punaviintä. Tai saattoi ollakin. Eihän naismaratoonareilla tunnetusti kulje sen paremmin tossu kuin ajatuskaan, jos ei hieman holia kierrä elimistössä. Joka tapauksessa päätin kokeilla kyseisiä popoja. Olivatpa vielä alennuksessakin tukkimiehen tavaratalossa.

Tukkimiehen tavarataloon kuljin eilisaamuna ja nappasin vesijuoksukenkäpaketin kainalooni ja sen sekä erään heräteostoksen kanssa marssin kassalle. Alennuksenhan sai vain jos on kanta-asiakaskortti esittää oston yhteydessä. Esittelinkin reteesti korttia, jossa kieltämättä lukee perheenjäsenen nimi eikä omani. Kassatäti sanoi, ettei onnistu nyt alennuksen saaminen, kun kortti ei ole omani. Sanoin, etten osta sitten mitään ja kiitin kohteliaimmin. Lähdin laputtelemaan siitä poispäin, nappasin matkalla uuden parin vesijuoksukenkiä mukaani ja suoraa tietä toiselle kassalle. Johan kelpasi kanta-asiakaskorttikin. Heräteostos tosin jäi sitten tällä kertaa ostamatta. No, voitto saavutettiin kun sai alennukset! Nyt varmasti joku miettiikin siellä, että olisiko tämä sivusto edes pystyssä ilman tällaisia nohevia kuluttajia. Ei varmaan olisi. Provikoita ei silti ole näkynyt!

Uimahallille päästyäni aloin purkaa repusta tarpeellisia välineitä. Huomasin, että niitä onkin melkoinen määrä. Joskus aikoinaan sitä lähti vesijuoksemaan niin, että mukana oli vain uimahousut ja pyyhe. Ei ole maailma niin kuin ennen. Nyt kun laivat on rautaa, niin vesijuoksureissulle tulee mukaan: uimahousut, pyyhe, uimalasit, uimalakki, vesijuoksukengät ja/tai -vyö, vedenpitävä mp3-soitin, vedenpitävät kuulokkeet. Listaan voitaneen lisätä vielä shampoo, sandaalit, pefletti, hiustenkuivaaja, hammasharja, partahöylä (tai karkea froteepyyhe)... deodorantista ja kosteusvoiteesta puhumattakaan. Ei sitä enää lähdetäkään minkään pienen nyssäkän kanssa kohti uimahallia. Iso matkalaukku siinä täytyy olla, mielellään rullilla vedettävä!

Pääsin kuitenkin veteen asti. Sitten alkoikin taistelu hukkumista vastaan. Ja ihan k-i-r-j-a-i-m-e-l-l-i-s-e-s-t-i. Oli nimittäin niin erilaista polkea niillä tossuilla kuin vyön kanssa kellutellessa. Meno oli kuin eräällä joplinistilla vedessä. Hengenpelastajat riisu jo paitojaan valmiiksi. Yritin kaikkeni, etten vetäisi vettä henkeeni. Sehän tossa tilanteessa on musta kaikkein oleellisinta, että alahuuli pysyy vedenpinnan yläpuolella. Jos se alahuuli lipsahtaa sinne veteen, niin se on menoa. Vielä pahempi tilanne on sitten, jos ylähuulikin käy sukelluksissa. Olin kuitenkin kuullut, että joillain on tullut niska kipeäksi vesijuoksukengillä polskimisesta, kun yrittää pitää hengityselimet pinnalla. Tästä viisastuneena yritin polkea niin tiukasti, ettei tarvitsisi niskaa jumittaa ja silti saisi ilmaan kitusiin. Samalla pohdin, miten on mahdollista, että painun alati kohti pohjaa.

Aloitinkin laskelmani siitä, että ihmisestä noin 70% on vettä. Koska ympärilläni oleva aine myös oli vettä, tulin siihen tulokseen, ettei tämän elimistöni veden pitäisi olla juurikaan raskaampaa. Itseasiassa sehän on lämpimämpää kuin altaan vesi, joten hienoinen kellutusvaikutus saadaan aikaiseksi. Seuraavana voidaan laskea, että ihmisestä noin 10% on rasvaa. Ja rasvahan kelluu. Sen huomaa vesijuostessa varsin hyvin, kun katsoo mitä jengiä siellä painaa helposti päät pinnalla. Menis varmaan ilman kelluttavaa vyötäkin. Kehosta siis 80% vähintäänkin kelluttaa pinnalla ja tämän lisäksi mukana on kaksi kelluttavaa vaahtomuovinpalasta, jotka on sidottu jalkoihini. Miten, siis miten, on mahdollista, että tunne ei vastaa teoriaa ollenkaan. Tätä pohdiskelin ja yritin jopa hengittämistä pelkästään nenän kautta. Ei toiminut. Sitten sain välähdyksen. Se loppu 20% - se on sementtiä! Sementtiä, mä sanon. Se on jumaliste sementtiä. Ilmankos hierojat on välillä puhissu, että 'hitto nää pohkeet on betonia'. Nehän on. Mullakin kuitenkin sen verran kovanäppisiä hierojia on, että ne pyörittelee sementtiä näpeissään helposti, mutta ootapa jos se ehtii kuivua betoniksi, niin nekin on jo ihmeissään! Nyt kun ongelma oli ratkaistu, pystyin vielä laskemaan, että mukanani on siis noin 15 kiloa sementtiä, jos kaikki loppuosa painostani on tuota ainetta. Eikä ole helppoa kantaa 15 kiloa sementtiä mukana viisi metriä syvässä altaassa. Se on hulluutta. Sitä tosin vesijuoksu oli aikasemminkin, joten ei mitään uutta auringon alla. Älkää kokeilko kotona.

Varoituksen sana

Helsingissä on paljon puhuttu viime aikoina villikanien metsästyksestä. Niitä otuksiahan on ihan riesaksi asti. Vipeltävät tuolla pitkin maita ja mantuja. Ajattelinkin, että täytyisi jotenkin osallistua operaatioon ja nasauttaa pari pupujussia hengiltä! Kohteeksi valitsin kuitenkin yhden yksinäisen suden - siis pupun. Kyseinen yksilö on jo pitempään kiusannut melko useita juoksijoita Itä-Helsingin suunnalla - tarkemmin sanottuna Myllypurossa. Pahamaineinen kaniini tunnetaankin lempinimellä "Valojänis". Tätä velikultaa lähdin melko kirjaimellisesti jahtaamaan torstaina 10.joulukuuta. Sivulliset onneksi tajusivat siirtyä sivuun, sillä mitään lasten katseltavaa ei kanien metsästys ole. Sivullisten siirtymistä avitin myös pienellä tönimisellä sekä huudoin "TTU se rata auki nyt!".

Päätin heti alusta lähtien ottaa taktiikakseni hengiltä väsyttämisen. Kyseinen yksilö on kuitenkin siitä kovassa maineessa, ettei se helposti väsähdä. Jouduinkin toteamaan, että 4.37, 4.17 ja 4.00 tonnit olivat jänölle peruskauraa. Onneksi kuitenkin allekirjoittanutkin sujutteli niitä melko sulavasti. Pökköä lyötiin kuitenkin hiljalleen lisää ja huomasinkin, että tänään voi olla mahdollisuus iskeä, kun 3.45 ja 3.32 kilometriset saivat ristihuulen haukkomaan henkeä niin kuin vain Säipällä on tapana haukkoa. Ja kaloilla kuivalla maalla. Metsästys oli siis alkanut! Tässä kohtaa ei tule ikinä perääntyä, ettei anna yliotetta vastustajalle. Vaikka puhtaasti jännityksen johdosta syke hakkasikin jo lukemia päälle 170:n, niin pystyin vielä malttamaan ja pysymään alkuperäisessä taktiikassani. Tauluun 3.20 ja 3.09 kappaleet. Jokaisessa välissähän pidettiin minuutin tauko sekä mitattiin omaa väsymystasoani maitohappomittauksen avulla. Pupun väsymystä ei tarvinnut sen erikoisemmin mittarein tutkia - se oli paljaalla silmällä nähtävissä. Jopa sokea apinakin olisi nähnyt tilanteen. Mutta ei nyt sotkea koko korkeasaarta mukaan, sillä eiväthän ne puput suinkaan apinoille mene ruoaksi vaan leijonille.

Asiaan asiaan, sano Juhantalo. Kylmäverinen taktikko sisälläni huomasi, että nyt on paikka lyödä viimeinen naula ark...kanin päähän. Lähti viimeinen viisikierroksinen. Päätin seurata väsynein jaloin koikkelehtivaa, mutta pääasiassa kirkkaana loistavaa, vemmelsäärtä hieman takamatkalta, josta voisin sen sitten upottaa. Täytyy myöntää, että keskittyminen herpaantui hieman ja eroa tuli välillemme noin 4-6metriä kolmannen kierroksen aikana. Toiseksi viimeisellä kiepillä onnistuin kuitenkin pitämään eron jokseenkin samana ja alusta lähtien hapokkain harppauksin, mutta tasaista 2.51/km -kyytiä edennyt, 'Valojänis' oli siis vielä täysin saavutettavissa.

"Kun kongi soi..." sanois Wilson ja "Omega laulaa..." taas Saukkosen Mika, mutta nyt kuului vain jänön vingahdus, kun säntäsin sen perään 200m jänöjen hautuumaalta - maalilinjalta. Takasuoran auetessa kuljimme rinnakkain ja siitä lähti kylvetys, jota kyseinen pupujussi ei varmasti unohda! Kantapää läpsähteli pakaraan, kun avasin pellit ja loppusuoralla oli silminnäkijöiden mukaan kanin katseessa sama tyhjyys kuin eräällä kiinan pojalla kerran Konosen Vallun käsittelyssä. Teloistusviivan kohdalla eroa oli kertynyt 3,4sekuntia ja niin oli uitetun koiran (taas uusi eläin) näköinen vastus, että että ... En sano muuta, kuin varoituksen niille joiden täytyisi siitä vesselistä vielä saada vastusta. On nimittäin niin todella maissa ja umpiväsynyt tällä hetkellä, ettei varmaan pysty juurikaan 'jänistelemään'. Ai miltäkö itselläni tuntui? Never better. Sykemittari näytti ruudussa lukemaa 196. Tiedä sitten kulkeeko siellä joku voimalinja vai mistä moinen, helppoa kuin kanin kurittaminen koko paletti. Myös laktaattimittari tosin vislasi lukemat yli 11:n, joten happamia sano kettu (!) pihlajanmarjoista.

Eiköhän siinä nyt ollut tarpeeksi salakavalasti kerrottu nk. tasotestistä. Kerrotaan loppuun vielä Urheilulehdestä poimittu EM-maasto -artikkeli. Oli nimittäin huomattu siinäkin lehdessä, että mukana on oikein pohojalaasta verta ja niin oli nimikin kyseisellä Mäyrällä (!) väännetty uuteen muotoon. Niinpä toivotankin Joonas Harajamäelle ja muille ukoille + Sandralle kulkua koneistoon sunnuntaiseen koitokseen! Maastojuoksun EM-kilpailut Dublinista Urheilukanavalla sunnuntaina 13.12 klo 15.05 - 16.55.

Borza!

Eilen heräsin aamulla hieman ennen kahdeksaa tutusti herätysääneen, joka on varmasti monille muumeista tuttu. Sen tahdissa onkin hyvä lähteä uuteen päivään. Joskus tekeekin mieli kuulla tämä sulosointuinen kappale useamman kerran ja napautan torkun, jotta se taas kuuden minuutin kuluttua hivelee korviani. Herättyäni iskin valmiiksi pari ruisleipää ja kauhoin ne pöydän ääressä naamariini. Kun istuin pöytään aloittaakseni aamupalan, katseli isäukko bussiaikataulua jääkaapin ovesta kengät jo valmiiksi jaloissaan. Oman lähtöni nopeudesta kertoo, että olin silti häntä aiemmin ulkona, eikä näkynyt kyllä samaan bussiinkaan sen puoleen...

Matkanihan vei kohti Maa-, vesi- ja ympäristöoikeuden pahamaineista tenttiä. Edellisenä iltana olin huomannut, että perskutarallaa kun lainaamissani lakikirjoissa on sellainen pieni fiba, että Suomen Laki III -kirja alkaa ensimmäisten n.30sivun osalta Suomen Laki II:n sivuilla. Tästähän aiheutuu se, ettei kyseisen lakikirjan omaa sisällysluetteloa ole siis ollenkaan. Sehän ei vielä ollut päämurheeni, vaan se, että tentissä avainroolia näytellyt Kiinteistönmuodostamislaki on koko kirjan ensimmäinen laki ja siitä puuttui siis tämän pienehkön virheen takia ensimmäiset 160 pykälää. Mutta hätäkös siinä kun jo edellisenä iltana noin klo23 aikoihin asian huomasin ja riensin tenttiaamuna kirjastoon hakemaan lainaan toisen tenttikirjan. Niin raaka se Ympän tentti on, ettei siitä selviä ellei ole kahta kappaletta Suomen Laki III:a mukana (toinen oli siis siksi, että siihen olin pienillä lapuilla jo merkannut muutaman tärkeän lain). Opiskelijakirjastohan aukeaa klo 9 ja tentti alkaa juurikin samaan aikaan. Itsellenihän tämä ei ole ongelma, sillä en juuri koskaan saavu tenttisaliin aiemmin kuin viittä yli. Oikeastihan tentti aloitetaan kun kaikki ovat saaneet kysymyspaperin ja istuutuneet alas. Tällä kertaa siis 17 yli. Siinä olisi siis ehtinyt sitä ennen eväät syödä, jos sellaiset olisi ollut mukana.

Tentissä kulutin lyijyä rutkasti viilatessani lakikirjan hienoisella avustuksella kolme suorastaan täydellisyyttä hipovaa vastausta. Kaksi kysymystä olin ansiokkaasti korvannut luentosarjalla, mikä oli tietysti kullanarvoista, sillä nytkin aikaa kului lähes neljä tuntia, kun maksimiaika on viisi tuntia tentin väsäämiselle. Poistuin siis tilaisuudesta noin varttia yli yksi. Tämä tarkoitti sitä, että englannin tunti jäi väliin, sillä se oli alkanut 12.15. Tästä välittämättä riensin syömään UniCafen kanasettiä, jonka jälkeen palautin lainaamani tiiliskiven aka lakikirjan. Kävinpä myös kirjastossa lähettämässä esilomakkeen H1N1-rokotetta varten ja tulostin liuskan itselleni mukaani ohjeiden mukaisesti. Seuraavana kohteena oli Mäkelänrinteen uimakeskus.

Uimahallille pääsin siinä puoli kolmen korvilla. Pitkää vesisettiä ei ollut tarkoitus tehdä, mutta ei olisi mihinkään vesijuoksumaratoniin ollut aikaakaan, sillä rokotteeseen oli ehdittävä ennen klo 16:a. Polskuttelin siis 20minuuttia aquahölkkää ja sen jälkeen kroolasin 500metriä. Pikainen visiitti saunassa vielä päälle. Pikaisuuden olisi voinut arvata jo kun siirryin vesijuoksualtaasta uimapuolelle. Näin nimittäin tällöin nk. Saunamiehen. Kerrottakoon, että oli ensimmäinen kerta kun näin tämän hepun ylipäätään altaiden puolella. Miehellä on tapana istuskella saunassa, heittää raivokkaat löylyt ja nousta heti heittämisen jälkeen seisomaan ja heilutella siinä seistessään käsiään sivuilla. Siinä on muuten yleensä melko hyvin tilaa saunassa, kun Saunamies on löylyvuorossa. Ei oo ruuhkia, ei. Löylyttelyn jälkeen Saunamies käy ilmeisesti aivan jääkylmässä suihkussa. Sen jälkeen toistuu löylyttely. Ja uusiksi. Iho miehellä on aivan punainen kuuman saunan ja kylmän suihkun vuorottelusta. Hurja mies kaiken kaikkiaan. Ja käy muuten todella usein heilumassa löylyissä - lähes joka arkipäivä kenties?! Baker voi kertoa Saunamiehestä lisää legendaa (kuten onko joskus ennen nähty altaiden puolelle? Mä en edes tienny, että sillä on uikkarit mukana, kun se tulee hallille!), kunhan vaan saan Bakerin lukijakuntaan mukaan.

Uimahallilta siirryin kätevästi bussilla Töölöön, jossa rokotus oli otettava. Rokotettahan oli tarjolla 12.00-16.00, joten nyt veikkauksia kehiin mihin aikaan E.Borza astui sisään YTHS:n rakennukseen? Kyllä! Se tapahtui lähes viime hetkillä. 15.52 astelin ovista sisään. Ilmoittautuminen. Ohjeistus. Yläkertaan. Rokotushuoneeseen. Takki ja pitkä paita pois. Piikki käteen. Kello 15.55. Se oli ripeää toimintaa jos mikä. Ei olisi saanut Ilta-Sanomiin kuvaa pitkistä rokotejonoista, kun ei ehtinyt edes odostushuoneessa penkkiin istua ennen kuin napattiin piikitettäväksi. Ohjeistus oli, että rokottamisen jälkeen jokainen odottelisi puoli tuntia ennen kuin lähtee pois, jotta nähdään tuleeko huono olo tms. Ihme sinänsä, että allekirjoittaneen aikataulussa oli aikaa jäädä istuskelemaan ja lukemaan Metro-lehteä, surffaamaan netissä kännykällä jne. Pelasin kuitenkin varman päälle ja odottelin 32minuuttia, ennen kuin sujahdin liikkeelle. Seuraavana vuorossa oli hieronta Länsi-Pasilassa.

Hyppäsin siis seiskan ratikkaan ja purjehdin sillä perille. Olin paikalla ajoissa, kuten on tosiaan tapana aina ja joka paikassa olla. Möyhennettävänä olemista reilun tunnin ajan, kamat kasaan ja ratikalla keskustaan. Keskustassa nopea katsastus uutta kannettavaa varten. Päätöstä en nyt pystynyt tekemään, vaan otin katsastelun jälkeen yhteyden alan henkilökohtaiseen konsulttiini, jonka kanssa pohdimme vaihtoehtoja. Pohtimista jatkettaneen vielä, mutta huomenna on homma tarkoitus lyödä lukkoon. Pikavisiitti Kampin keskuksessa, josta hain etukäteen tarkkaan suunnitellusti erään 'tuparilahjan', sillä suunta oli kohti henkilökohtaisia tupaantuliaisia.

Niinpä kun lahja oli hankittu, suunnistin kuin parempikin pihkaniska oikeaan osoitteeseen ja luovutin tämän lahjaksi ostamani kodin tärkeimmän esineen huoneiston emännälle. Ilta jatkuikin sitten Nintendon, TV-ohjelmien sekä jutustelun parissa ja väläytin myös taitojani Mario Brossissa. Joo. Ei siitä Mariosta sen enempää. Hassunhauskan illan päätteksi lähdin kotia kohti ja matkustin Espoon puolelle, tuonne Tapani Kansan takapihalle.

Bussista noustessani kohtasin mielestäni melko yllättävän näyn, kun lenkkeilijä veteli jalkakäytävää pitkin. Kello oli nimittäin 23.55, joten melko myöhään oli täti liikkeellä. Tosin olenpa kuullut, että joskus on joillain ollut viikko-/kuukausikilometreissä vajetta vielä viimeisen päivän iltana, jolloin tätä vajetta on lähdetty paikkaamaan. Täytyy kuitenkin kysyä, että mikä viikko tahi kuukausi päättyy maanantaina 7.joulukuuta? Ei pääty.


Sellainen loppukaneetti on vielä lisättävä, että kun kaikki ovat otsikosta lähtien odottaneet mitä Borzaa (siis ihan Yuria) koskevaa olen nyt keksinyt, niin: Borza on Maailmanmestari! Ja nyt siis tarkoitan ulkoratoja. Sisäradoilta Yuri on mestari Lissabonista 2001. Ihan virallisestihan MM-kulta ei nyt Yurille siirry, sillä R.Ramzi pitää mitalinsa näistä tarkoittamistani kekkereistä. Muutenhan kyseinen Ramzi on varsinainen roisto, joka jäi - vihdoin - kiinni dopingin käytöstä Olympialaisten yhteydessä 2008. Sellaisia tyyppejä ei voi pitää juuri minään. Jotenka Yuri nousee henkiseksi maailmanmestariksi 2005 MM-kisoissa Helsingissä. HYVÄ YURI!

Piikkarit

Näin pikkujouluaikaanhan on tapana köpsytellä menemään piikkarit jalassa. Mitä pidempää piikkiä, sitä parempi. Ajattelin, että pitäähän sitä miehellä piikkarit olla. On se sitten komeeta, kun on omat piikkarit. Niillä sitten sipsutella. Aijai. Pikkujouluissa sipsutella niillä. LÄÄKKEET. Meinattiin karata aiheesta.

Tilasin kyllä piikkarit tuossa viime viikon loppupuolella. Sellaista juoksumallia ne popot kyllä on, joten ei niillä pikkujouluissa mitään tee. Joka tapauksessa. Tilaushan meni Ameriikan Yhdysvaltoihin ja kyseisessä puljussa on toimitus 'US only'. Mainitaan nyt vielä, että se on ainoa paikka mistä niitä piikikkäitä saa. Tämän johdosta jouduin taktikoimaan ja tilaamaan tuotteen agentilleni Missourin Jopliniin. Eivät ne vielä ole sinne asti päässeet, mutta huomenna pitäisi saapua.

Tracking system tilauksen osalta kyllä toimii. Pystyn nimittäin netissä seuraamaan missä paketti liikkuu. Jokaisesta toimipisteestä tulee arrival- ja departure-merkintä. Niin komeaan tahtiin on merkintöjä nyt suoltanut, jotta täytyypä ihan tarkistaa missä tohvelit nyt ovat. Kyllä, ne ovat Iowan osavaltiossa. Menossa siis lähes oikeaan suuntaan. Ensimmäiset kolme toimipistettä olivatkin kaikki Californiassa ja ajattelinkin, että piikkarit vetävät jotain omaa leiriä auringossa, kun eivät pääse millään sieltä liikkeelle. Iowa, se on jo sentään ihan toista. Ei se kyllä ole vielä Missouri. Eli matkaa on vielä. Ja sitten ne pitäisi saada vielä Suomeen. On siinä tekemistä yhdelle parille piikkareita. Eiköhän ne sieltä kuitenkin vielä tule. Finnair - illaksi kotiin.

edit. No nyt ne on Kansasissa. Kiertää kuin kissa kuumaa puuroa!

Settiä

Viikonlopun aikana kertyi juoksukilometrejä 33 kappaletta, joten tänään oli vuorossa vierailu korvaavien ihmeelliseen maailmaan. Aamulla heitin maantiepyörän rullille ja aloin takoa polkimia (kuten Lance sanoisi: "hammering the pedals"). Treeni oli seuraavanlainen: 20min vr, 5*(6*40"kovaa/20"kevyttä) /3' kevyttä, 10min vr. Sarjoista 1., 3. ja 5. oli sellaisella vastuksella, että kampikierrokset olivat kovissa 110-115. Sarjoissa 2. ja 4. sen sijaan vastusta väänsin sen verran kovalle, että kierrokset pysyttelivät välillä 85-90. Hiki tuli. Illalla oli sitten vuorossa vesijuoksua ja sitä pistelin 50 minuutin ajan. Oli tarkoitus vähän uidakin, mutta mun (pitkällä) pinnalla ei kannata mennä polskimaan jos 25m:n pätkällä on rataa kohti yli puolen tusinaa jamppaa. Siinä palaa käämi.

Maahisen Henry se paukautti maratonin varsin hilpakkaa kyytiä eilennä. Siitä onnittelut Henalle! Tänään pyörän päällä hainkin fiilistä siitä suorituksesta. Kyllä se vaan antaa uskoa omaankin tekemiseen, kun tulee tuollaisia esityksiä. Ja kyseessähän oli Henan maratondebyytti, joten kovempaa vauhtia lienee luvassa. On se kova. On.

Ehdin päivän treenien välissä, päiväunien lisäksi, käydä erään lihashuoltajan pakeilla. Uusi tuttavuus ja kommentoikin jossain vaiheessa jaloistani, että 'näillä jaloilla juostaan niin paljon, että ...'. Kommentoin siihen, ettei näillä kyllä PALJOA juosta. Sitten korjasi, että 'näillä on juostu sen verran paljon', johon totesin, ettei niillä kyllä järin paljon ole juostukaan. Alle 9000km yhteensä viimeiseen neljään vuoteen. Paljon? Makuasia sano kissa, kun persettään nuoli.

9-1

Se on sitten Lontoo nähty. Viikonloppu meni Englannissa eestaas ravaten, ilman sen kummosempia taukoja. Ohjelma oli tiukka, sillä mukaan oli mahdutettu nähtävyydet, shoppailua sekä pari peliä jalkapalloa. Ja pallopelit siis katsomon puolelta.

Käydään päivät (itsellenikin) selvyyden vuoksi pikaisesti läpi kuvituksen kera, jotta muistaa vähän missä sitä on menty.

Perjantai
Lento: Helsinki - LontooGatwick
Siirtyminen hotellille ja nukkumaan

Lauantai
Shoppailua ja kiertelyä PiccadillyCircus-OxfordStreet paikkeilla
Junalla Ipswichiin
Ipswich Town FC - Sheffield Wednesday (kuva 2)
Juna Lontooseen
Tower of Londonin katselua ja ruokailu




Sunnuntai
Aamulenkki
British Museum, National Gallery ja Trafalgar Square (kuva 3)
London Eye (kuva 5), Big Ben (kuva 4) & Westminster Abbey
Tottenham Hotspur - Wigan Athletic (kuva 6)
Buckingham Palace ja ruokailu




Maanantai
Madame Tussauds vahakabinetti (kuva 7 & 8)
Buckingham Palace, vahdinvaihto
Harrods (kuva 9)
Lento: LontooHeathrow - Helsinki


Pureskellaan sitten hiukan reissun kohokohtia. Nähtävyyksistä varmasti kuvat kertovat suurimman osan, mutta kaikkea matkalla koettua ei voi kuvista aistia. Hypätäänpä siis White Hart Lanelle, jossa vierailimme siis sunnuntaina iltapäivällä. "Spurs" sai vastaansa Wiganin. Kotivoitto oli haistettavissa; siksipä laitoin tulosvetoon 2-0 ja 3-0 tulokset. Niin vetojen kuin viihtyvyydenkin osalta peli näytti hyvältä ensimmäisen puoliajan. 45 minuutin kohdalla taululla loistivat lukemat 1-0. Toisella puoliajalla viihtyvyys kasvoi monenteen potenssiin, kun pellit aukesivat ja maaleja alkoi tulla kuin liukuhihnalta... Samalla tehtiin Valioliiga-historiaa, kun Jermain Defoe teki ensimmäisenä pelaajana yhden puoliajan aikana 5 maalia. Aikaisemmin viiteen maaliin yhdessä pelissä ovat pystyneet sellaiset sankarit kuin Alan Shearer ja Andy Cole. Defoe iski hattutempun seitsemässä minuutissa (51., 53. ja 58. minuuteilla) ja niittasi päälle vielä kahdesti (69. ja 87.). Voi sitä ilotulitusta. Kerrottakoon, että fanit olivat 'melko' mielissään tästä näystä. 8-1 -tilanteessa kaikuivat kannustuslaulut "We only want one more!" ja "We want nine!". Fanien toive toteutui, sillä kuvassa 10 juhlitaan 9-1 -maalia, joka jäi pelin viimeiseksi.

Tottenham-Wigan maalikimara (YouTube)

"When the Spurs go marching in..."



Tulipas siinä tarinaa yhdestä pelistä. No, oli se aika vakuuttava ja mieleenpainuva esitys. Pääsylippuakin näkyy olevan myynnissä eBayssa...



Tottenham-pelin lisäksi tulee mieleen muutama tapaus, jotka olivat ehdottomasti kertomisen arvoisia hetkiä. Tarkalleen näitä asioita on kolme kappaletta. Ne siis seuraavassa vielä muutaman kuvan kera ja jatketaan sitten tarinaa joskus, jos jotain oleellista jäi vielä kertomatta:

1) Ipswichin maali
Ipswich-Sheff.Wed peli siis päättyi 0-0. Siitä huolimatta yhden reissun hienoimmista ja tunteikkaimmista hetkistä koin, kun noin 70.minuutilla Ipswichin Priskin siirsi pallon verkon perukoille ja pääsin tuulettamaan johtomaalia! Se oli sitten hieno hetki. Noin sekuntia myöhemmin huomasin sitten, että linjamiehellä on lippu pystyssä paitsion merkiksi... niin se maailma vaan synkkeni heti. Arvokas muisto siitä hetkestä silti jäi.


2) Soittokunta vahdinvaihdossa
Buckinghamin palatsin edustalla nähdyssä vahdinvaihdossa ei sen kummempia temppuja nähty, mutta soittokunta se vaan pisti parastaan! Kajauttivat ilmoille Star Warsista tutun Imperial Marchin, jonka jälkeen seurasi useampi kappale ABBAa: Fernando, Mamma Mia, Winner takes it all ... Niin se vaan vahtivuoro vaihtui Björnin ja Bennyn tahtiin. (kuva 11)


3) Penny by card
Lentokentällä teimme vielä viimeiset (tuliais)ostokset. Puntia oli jäänyt taskun pohjalle 19,97 erittäin tarkalleen. Ostoksista kertyi summa 19,98 puntaa. Siispä ladoin kaikki punnat pöytään, johon tiskin takaa tuli vastaus, että "You still need one penny". Kysyin, että olisiko mahdollista maksaa euroilla. Onnistuu tietysti, mutta vain setelit kelpaavat ja takaisin tulee puntia. Käytännössä siis olisi käteen jäänyt yli 4 puntaa, siispä kysyin voinko maksaa puuttuvan sentin kortilla. "You wanna pay one penny by card?". Jees, pliis. Korttia koneeseen ja tunnuslukua kehiin. Kassasetä koputti takanaan istuvaa toista kassahenkilöä olalle ja päivitteli tilannetta: "He's paying one penny by card....one penny!" Mutta minkäs teet, kun valuutta alkaa olla vähissä... Sain muuten päättää että maksanko punnissa vai euroissa kyseisen summan. Pistin haisemaan ihan puntina. One penny. (kuva 12)



Extra-kuvitusta

Lontoon Olympiapuiston rakennustyöt vauhdissa
(kuva junan ikkunasta räpättynä)

Kunnon jälkiruoka-annos Tottenhamin murskavoiton kunniaksi. Annoksessa oli (ainakin) iso suklaakeksi, jäätelöä, kermavaahtoa, marjoja ja suklaakastiketta...

"Never in the field on human conflict was so much owed by so many to so few."

-Winston Churchill

"We are all in the gutter, but some of us are looking at the stars."
-Oscar Wilde

Pipo

Talvella tarvitaan pipoa, joten kävin hankkimassa sellaisen. Nyt on uusi pipo ja jotta saadaan vähän kuvitusta tänne blogiin, niin länttäsin vielä kuvan tähän kylkiäisiksi. Sellanen pipo se on. Ja talvihan täällä kiistatta on. Talvella sataa vettä ja on 7 astetta lämmintä. Paitsi, että eihän tässä ole mitään valittamista. Helvetin hyvä kun on sulaa tietä, missä jolkotella lenkkejä! Hiihtohan on nykyään siirretty halliin (kuten Ylläs-halliin), joten ei lunta tarvitse ulkona ollakaan.



Sitten voinkin kertoa tälläiseen vesisadetalveen liittyvän epäkohdan. Epäkohta vallitsee kyllä muutenkin kuten syksyisin ja ehkä keväisinkin. Nimittäin kun iltapäivällä tulee luennolta ja päättää ottaa pienet torkut sohvalla. Kurvahtaa siihen ja herää sitten puolen tunnin tai tunnin päästä. No siinähän on käynyt niin, että koko päivän on ollut kuivaa ja yhtäkkiä tulee vettä kuin saavista kaataen. Ja pahinta on se, ettei se ole edes meteorologien syy. Nehän on tietysti ennustanut sadetta, mutta kun ei itse ole muistanut katsoa mitä sadetutka sanoo illan osalta. Kukapa sitä sateettomana päivänä sadetutkaa vahtaa? Tästä voittekin päätellä, että juuri eilen iski monsuunisade siinä illalla, kun olin lenkille lähdössä. Nyt Mäyrä hehkuttaisi, että sateessa on ihan mahtava juosta. Kertoisi varmaan myös että ilma on kuin morsian. Joo, on kuultu. Se nyt vaan ei meikäläiselle sovi, että sataa vettä. Ainakaan jos tulee kylmä. Tosin eilen kävi niin onnellisesti (ei, sade ei loppunut), että oli lämmintä ja takki piti vettä ja meno maistui ja kaikki oli hyvin. Eli ihan turhaan rutisin nyt tästäkin, kivaahan se oli.

Ai niin. Joku huutaa nyt, että on hapekas ilma kun on satanut. Ja pyh. Puhtaampi ilma voi olla, mutta eiköhän se liene kuitenkin vedykkäämpää. Vedykäs. Vetyisä. Vetyä siis.

Lopuksi vielä bongaukset Espoon ihmeellisestä luonnosta. Lenkeillähän on täällä nähty mm. hirviä, peuroja, kettuja, jne. Tänään aamulla ei näin huimiin bongauksiin päästy, mutta tuloksena oli viisi hevosta, pari valtavaa rusakkoa sekä yhteissuorituksena orava ja fasaani ylittämässä tietä. Ei muuten menny suojatien kohdalta. Soo soo.

Palaveri ja (lähes) tapaturma

Torstaina kävin seuran toimistolla. Luvassa oli sopimusneuvottelut, johon molemmat osapuolet olivat varustautuneet nyrkkeilyhanskoin. Otatus oli tiukka ja ratkaisua jouduttiin hakemaan tuomariäänistä. Siis toisin sanottuna paperit olivat valmiina allekirjoitusta varten, eli laitoin vain kynän viuhumaan. Samalla siinä sitten soviteltiin uusia seura-asuja ja käytiin läpi sopimukseen liittyviä - ja liittymättömiäkin - yksityiskohtia. Ihan per(u)spalaveri siis.

Tämän päivän lenkin (11,5km) päälle tekemässäni lihaskuntoharjoituksessa nähtiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Enpä ole juuri aiemmin nähnyt tai kuullut, että joku loukkaantuisi tehdessään staattisia pitoja (vatsat&kyljet). Itsehän olin kuitenkin tässä onnistua, kun vaihdoin vatsa-asennosta kylkiasentoon ja olkapää muljahti niin ikävästi, että oli heittäydyttävä selälle rutinan kaikuessa korvissa. Meinasi pentele mennä sijoiltaan. Ehkä. Ainakin se tuntui ikävältä. Hetken (n. 3sekuntia) makoiltuani olin kuitenkin kykenevä jatkamaan pitoja ja saattamaan treenin päätökseen. Selvittiin siis vielä säikähdyksellä, mutta jatkossa lienee vältettävä moisia vakavia kontaktitilanteita!

Harjoituspäivän päätteeksi kävin hieman polskimassa uimahallilla. Uimahalleissahan on välillä mahtavia saunakeskusteluja. Siellä vanhat kubet kertovat kerrassaan lyömättömiä tarinoita. Paras uimahalli tähän on omien kokemusteni mukaan Mäkelänrinteen uimakeskus. Tänään en kuitenkaan sinne suunnannut, joten elämänkatsomusta mullistavat legendat jäivät nyt kuulematta. Sain tällä kertaa kannustusta jatkoa varten urheilu-uralla, sekä vinkin käydä välillä sirkuskoulussa jos alkaa harjoittelu tympimään... Jaa-a. Eiköhän sitä nyt toistaiseksi jatketa vielä ilman kuperkeikkoja sun muita.

Savanni

Tänään tänne etelään satoi 30cm lunta. Se on paljon se. Suksia oon rasvaillu koko päivän, sillä nyt alkaa sujuttelut siltä osin. Aloitin hiihtokeskittyneisyyden jo eilen, kun meteorologit kertoivat että nyt tulee lumimyrsky oikein. Ei siinä auta itkeskellä - lumikelillä vedetään lumessa!

Sitä oon tässä vaan iltapäivän ja illan mittaan miettiny, että on se 30cm vaan aika vähän. Ainakin tai varsinkin lumena. Vaihtoehtoisesti voi tietenkin olla, että meidän takapihalla avautuu varsinainen savanni. Ei sitäkään varmaksi voi sanoa. Sieltä kuitenkin pilkistelee nurmikkoa lumen seasta. Siis nopean laskutoimituksen mukaan ne ruohonkorret on yli 30cm mitaltaan! Ej pärkele. Jokuhan tässä nyt on mennyt pieleen.

Vähän pieleen meni myös työoikeuden tenttikysymysten laatimisessa. Tenttivaatimuksissa oli seuraavanlainen teksti:
"Mikkola, M. - Pietiläinen, S. - Valpola, O., Suomalainen toimeentuloturva (2002), luvut II.3; III; IV.1; V ja VI (66 s.)."
Kyseisestä asiasta oli kysymyskin. Kysymys kohdistui työttömyysturvaan, jota käsitellään kirjan luvussa IV.2. Ei tarvitse tässäkään asiassa olla mikään ainstain, että tajuaa notta nyt tuli savolainen supersankari - Vituiks-män! (ehheheh.. erään skapparin vakioläppä.)

Tenttikysymykseen löyty asiaa lakikirjasta, joskaan ei voi sanoa että parista pykälästä olisi mitenkään nautinnollista kirjoittaa esseetä. Kahden sivun esseetä. Ilmankos jäi alle sivun esseeksi.

Meteorologien toiminnan puolustamiseksi tämän päivän lumimyrskyasiassa voidaan sanoa Ahti Karjalaisen sanoin: "Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden."

Sydafrika ja Pasila

Eteläiseen Afrikkaan, tuonne viidakon pimentoon, käy tie uudenvuoden aattona. Leiripaikan nimi on Potchefstroom. Leirin kesto neljä viikkoa ja laumaa lähdössä Suomesta reilu kymmenisen henkeä. Kuulemma on oikein hyvä paikka keskimatkureille. Huhupuheiden lisäksi myös googletusten tulokset puhuvat asian puolesta. Innolla siis matkaa odottakaamme. Lähtöön 52 päivää.

Kävinpä leirin osalta keskustelua erään juoksijanuorukaisen kanssa. Kyseinen nuorukainen on parrakas veijari itä-uudeltamaalta. Keskustelu meni näin:
Espoon Borza: "Toivottavasti tarttuu leiriltä muutakin ku rusketusta..."
Partamonni: "Eiköhän sieltä jotain tartu!"
Espoon Borza: "Nii.. malaria"

Niin se vaan on, että pessimisti ei pety. Reissusta kuitenkin tulee tarttumaan myös juoksukuntoa. Se on lähes saletti. Myös kilometrejä tulee vyölle niin paljon, ettei meinaa housut pysyä ylhäällä. No, tää on vaan tällästä itsensä psyykkaamista.

Tänään oli myös työoikeuden tentti. Hieno tapahtuma kaiken kaikkiaan: lakikirjat kahisee ja näkyy tuskaisia ilmeitä kuin maastojuoksukisoissa. Posket vaan on pulskempia ku maastojuoksukisoissa. Sivut saatiin luettua ajoissa ja tiedot kaivettiin esiin lakikirjasta - se on sitä osaamista parhaimmillaan! Tentin (onnistuneen? sellaisen) jälkeen mulla on tapana ostaa jotain. Se on hieno tapa. Tulee ihan luonnostaan. Tänään ostin Pasila-sarjan ensimmäisen tuotantokauden. Siinä on Phil Collins -darrat sun muut. Ai jumankekka, mitä viihdettä! Nyt voikin sitten ottaa lungisti ja odotella, että tulee kiire saada Ympäristöoikeuden kirjat luetuksi sitten joskus...

Sitä sun tätä

Tänään olin jakamassa palkintoja seuran junioreille (alle 15v.) kauden päätöstilaisuudessa. Tulipa siinä kaikkia kätellessä mieleen, että kyllä se vaan on oiva tapa levittää tartuntaa näin sikainfluenssan aikana. Omassa taskussa oli kuitenkin käsidesi-pullo, josta sitten otin kostuketta (ei kurkun-) sopivissa väleissä - ainakin aina ennen kun aloin imeä sormiani! Kauden parhaat ja muut saatiin pokaalitettua ja pientä ruokatarjoilua oli sen jälkeen myös kehissä. Omalla kohdalla pizzat ja karkit jäivät nyt syömättä, sillä suunta oli kohti Esport Arenaa.

Esport Arenalla tein yhdistelmänä spinning-pyörää ja cross-traineria. Heti alkuun yritin spinning-pyörän selässä kiristää jalkaremmiä vauhdista. Siinä remmin soljessahan on sellanen piikkireuna, ettei remmi pääse liukumaan. Osui nasevasti etusormeen se reuna. Verta lens kuin paremmissakin elokuvissa. Puristin sitä sitten vaan peukalolla ja jatkoin treeniä. Käsidesi se vaan teki sillekin hyvää. Itse treeni oli 2*20min vk-alueella cross-trainerilla pyöritellen. 169/176 oli sykkeet ekassa pätkässä ja 172/181 toisessa, eli voi sanoa että hyvin saa sykkeen oikeille lukemille sillä laitteella. Lisähehkutusta cross-trainerista voi lukea Turengin Karppisen eli Hapon blogista, joten ei siitä täällä sen enempää... Palataanhan taas, vaikka kun on juoksuaskelia otettu taas tässä päivän-parin kuluttua!

Koulutaksi

Otsikosta sanottakoon heti sen verran, etten ole ikinä koulutaksilla matkustanut. Eihän sellasta tarvita: kesällä pyörällä ja talvella hiihtäen. Etenkin se hiihto onnistuu tosi näpsäkästi täällä etelässä.

Kuitenkin koulutaksi kuljettajansa ohjaamana meinasi näytellä hyvinkin suurta roolia elämässäni eilisellä pyörälenkillä. Ylitinpä suojatietä reippaasti noin 25km/h vihreän valon näyttäessä, että ketjua kireemmälle vaan! Juuri ehdin tien puolelle, kun silmäkulmastani takaoikealta hyökkäsi koulutaksi - ja lujaa. Selvähän se, että kaahata pitää. Ei ne muksut odota sitä taksia siellä pihalla. Omppuvarkaisiin ne lähtee. Kuitenkin. Taksi siis kurvasi eteeni ja refleksit oli kuin Brodeurilla kun kahmaisin jarrukahvaa ja kurvasin oikealle jotta saisin ohitettua taksiin törmäämisen takakautta. Onnistuin tietysti, pysyin pystyssä ja ihan hengissäkin vieläpä. Kuitenkin heti tämän huomattuani ajattelin muistaa taksikuskia kannustushuudolla v-kirjaimella alkavin sanoin.

Nyt joku kysyy, että saitko rekkaria. Kyllä, katsoin myös rekistenumeron ylös. Niinhän sitä ainakin elokuvissa tehdään, jos joku kaahaa yli. Nyt pitäis päättää, että mitä sillä rekkarilla tekis. Kai sitä vois johonkin taksikeskukseen ilmoittaa, että nyt loppuu toi kaahailu! Mahtaisko loppua. Niinpä.

Kipu

Kipu kasvattaa, sanotaan. Nyt ei kyse ole kuitenkaan fyysisestä kasvusta, vaikka Pajulahdessa tulikin syötyä ja ohjelmakin hieman muuttui rakkaan, mutta itsepäisen, vasemman koiven johdosta. Kipukaan ei juuri tähän koipeen kohdistu. Tai ei ainakaan kohdistunut eilen illalla.

Makoilin nimittäin piikkimaton päällä, korvatulpat korvissani. Samalla lueskelin hieman työoikeutta, jonka tentin lähestyessä myös sivumäärä hupenee - ollaan jo jonnin verran alta puolen tonnin. Niin, se kipu. Vaikka piikkimaton on kaiketi tarkoitus rentouttaa, aiheutti se melko suurta kipua tällä kertaa. Johtunee melko pitkästä käyttötauosta, sillä vaikka matto oli leirilläkin mukana niin käyttäjänä toimi vain Pantse alias Parikkalan Pantteri.

Lisäksi korvatulpat aiheuttivat vähintäänkin kutittavaa epämukavuutta korvakäytävässä. On kuitenkin sanottava, että korvatulpat ovat joskus välttämätön apuväline lukemisen yhteydessä. Ja vielä se lukeminen. Muuten oikein leppoisaa tekstiä, mutta ajoittain kirjoittajan sekavat rakenteet aiheuttavat kyllä päänsärkyä. Ja hermokin meinaa mennä. On pitkä pinna, juu.

Nyt on kuitenkin uusi päivä ja sen ohjelmassa ainakin hieman lueskelua. Ennen kuin hyökkään kirjan pariin, lähden kuitenkin ulkoiluttamaan Bianchia. Se on sitten pyörä, jos ette tiedä. Ei mikään stnan rakki, jonka nimi ois Bianchi. Kyseessä on siis sininen tiekiituri, jonka kanssa kohta viiletetään lujaa!

Ensimmäinen ulvahdus

Tulin siihen tulokseen, että voishan sitä vaikka blogia kirjoittaa. Kun ei muuten oikein tekemistä riitä. Työoikeuden tenttiinkin enää rapiat 700 sivua luettavaa. Määrä eikä mikään. Täytyy tässä siis passailla, ettei vaan lopu lukeminen ennen tenttiä edeltävää päivää. Sittenhän sitä täytyis vaan jyrsiä kynsiä ja odotella. No, ei se varmaan oikeasti lopu. 11 päiväähän tässä on siis aikaa.

Vaikka tässä blogi nyt tulikin lyötyä pystyyn, niin mitään lupauksia päivitystahdista en anna. Tarinaa tulee tasan sen mitä sitä nyt keksii. Päivitystahdissa voidaan hyvin pärjätä ainakin Tiirakarille, ehkä myös A.Nummelalle! Sellanen tahti ei kieltämättä vaadi mitään suurta panostusta. Kerta kuukaudessa hakkaa ne jo mennen tullen.

Talven leirikuviot on tällä hetkellä suunnittelun ja pohdinnan alla. Johonkin sitä tammikuun ajaksi on tarkoitus hilpaista. Kohdemaat on kuin Napakympissä aikoinaan: Portugali, Kenia, Etelä-Afrikka... Mitäs vielä? Ai niin, Napakympissä ainakin oli niitä kotimaan matkoja. No pistetään vaikka Serena yhdeksi vaihtoehdoksi. Siinä on varteenotettavien kohteiden lista kokonaisuudessaan. Tarkennuksen vuoksi sanottakoon, ettei Serena ole mikään ykkösvaihtoehto. Asiantuntijoiden mukaan Serenaa pidetään tässä äänestyksessä ennakkoon niin heikkona, että sen oletetaan putoavan ensimmäisellä äänestyskierroksella pois kuin Chicago olympiakaupunkivalinnassa. Katsotaan mitä tuleman pitää; leiripaikka saattaa yhtäkkiä olla selvä, sitten onkin jo lentoliput varattu ja majoitus kunnossa. Jos ei parin viikon sisällä ole asiasta tietoa, niin kannattaa alkaa sijoittaa ropoja Serenalle. Kerroin on korkea ja todennäköisyys kasvaa mitä lähemmäs joulua päästään.

Viikonloppuna on tulossa leiri Pajulahdessa. Varmasti kaikki kyseisessä paikassa vierailleet ajattelevat nyt, että siellähän saa syödä hyvin. Niin saa. On se vaan luojan lykky, että ohjelmaan on upotettu urheilullista aktiviteettia sen verran, notta pysyy linjat kunnossa. Muuten ois vaarana, että ruumiinrakenne alkais muistuttaa Happoa. Aika paljon täytyis kyllä lihoa, että ees etäisesti muistuttais.